Syömisikkuna sulkeutui tänään jo 7 tunnin aukiolon jälkeen, vatsa on täysi ja olo on hyvä. Aamun nälkä talttui helposti lounastauolla - ja normilounaalla: lautasellinen kasviksia, päälle kalafilee ja palanpainikkeeksi piimää ja vettä. Jälkiruoaksi meni 30 g herajauhetta veteen sekoitettuna. Välipalaksi sokeriton skyr, omena kuorineen sekä 20 g pähkinöitä, kotona täysjyväspaghettia ja tonnikala-katkarapukastiketta, läjäpäin salaattia sekä pala ruisleipää ja kylmäsavulohta. Kalorit tänään reilut 1700 kcal, hiilarit 150 g (35 %), Rasva 70 g (37 %) ja proteiini 115 g (27 %).
Luin tuossa juuri Pöperöproffan Patrick Borgin viimeisintä bloggausta "Motivoivasta alusta". Olen kyllä samaa mieltä siitä että 1,5 - 2 kg / vko pudotusvauhti alussa voi olla "motivoivaa" mutta useimmiten myös tarkoittaa sitä että vedetään todella tiukille ja kun jossain vaiheessa se motivoiva alku käy liian rankaksi, palataan "normiruokailuun", painonpudotus hidastuu ja maali jää saavuttamatta. Borgin vertaus pikajuoksuvauhtia aloitetusta maratonista oli kyllä osuva!
No pitäisikö minun sitten ottaa oppia tuosta ja lopettaa tämä pätkäpaastoilu? Ehkä.. Mutta se tarkoittaisi sitten sitä että hyväksyn ne opit joita ensimmäisessä bloggauksessani arvostelin. Ei, minun on kokeiltava itse teorioitteni paikkansa pitävyys - tai pitämättömyys, sillä vielähän ei tiedä kuinka tässä käy ja käykö kuinkaan. Toistaiseksi olo kuitenkin on ollut hyvä, en ole joutunut kituuttamaan, näläntunnetta on toki ollut, mutta sitä ei ole kestänyt (tai tarvinnut kestää) kovin pitkään ja toisaalta - sehän tässä oli yhtenä pointtinakin: oppia erottamaan oikea nälkä mieliteosta.
Proffa varmasti on minua viisaampi ja viisaampiaan pitäisi kuunnella ja ottaa neuvosta vaarin. Taidan nyt kuitenkin vielä toistaiseksi sulkea korvani ja tehdä oman pääni mukaan, meni syteen taikka saveen. Ja jos menee pieleen niin pääsevät sitten viisaammat sanomaan: "Mitäs minä sanoin!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti