Ajatuksia joista se ajatus sitten lähti

Pienessä päässäni on pyörinyt jo jonkin ajan kummallisia ajatuksia, joita jossain piireissä jopa kerettiläisiksi harhaopeiksi nimitettäisiin, mutta jotka eivät ehkä sittenkään olleet niin uniikkeja kuin ensin luulin.. Niistä se ajatus kuitenkin juontaa juurensa - nimittän ajatus aloittaa paasto - Joka päivä!

Jokainen elämäntaparemontin joskus aloittanut (suomeksi laihduttaja), on törmännyt kolmeen sääntöön:

1. Pitää syödä aamiainen
2. Pitää syödä säännöllisesti muutaman tunnin välein
3. Opetele tunnistamaan nälkä ja syö vain silloin kun sinulla on nälkä

Näitä kerrataan ja niistä tulee mantra jota hoetaan kaikille muillekin elämäntaparemonttinsa kanssa taisteleville. Eikö vain?

Jos minulla ei ole aamulla nälkä, pitääkö minun syödä aamiainen koska sääntö 1 sanoo niin, vaikka silloin rikon sääntöä 3? Ja jos aina syön säännöllisesti muutaman tunnin välein kuten sääntö 2 määrää, milloin opin syömään näläntunteen ja säännön 3 mukaan?

Kerettiläinen harhaoppi numero 1: Nuo säännöt ovat ristiriitaiset!

Selityksenä säännöille 1 ja 2 annetaan se, että aamulla sekä pitkin päivää säännöllisesti syömällä vältetään se että illalla on sairaan kova nälkä ja sitten syödään mitä kiinni saadaan, yleensä jotain epäterveellistä, päivän kalorit menee yli ja Game Over! Okei.. jooo.. Mutta entäs jos laihduttaja uskoo tuntevansa itsensä niin hyvin että tietää sen ettei aamiaisella ole mitään vaikutusta siihen mitä illalla syö? Ja tietää senkin, että illalla jos iskee mässy niin se iskee eikä siihen vaikuta millään tavalla se mitä, miten ja kuinka paljon päivän aikaan on syönyt?! Mitäs sitten? Syödään silti kellokallen käskiessä ja mässyt siihen päälle? Laihtuminen taattu, söin säännöllisesti, töttöröööö!!!

Toinen ajatus mistä se ajatus lähti, liittyy kivikauden ihmisen ruokavalioon. Nyt rakas lukija, tätä ei pidä sekoittaa siihen luolamiesdieettiin joka on niin kovin trendikäs.. Ei. Niin kiinnostavaa kuin juurien ja pähkinöitten popsiminen jonkun mielestä onkin, minua kiinnostaa enemmän milloin luolamies söi.

En ole paleontologi enkä väitä tietäväni luolamiehen elämästä kuin sen mitä olen Mammutinmetsästäjät kirjasta lukenut. En vain kykene näkemään kivikauden ihmistä paistelemassa villikananmunia ja mammuttipekonia aamusella ennen metsälle lähtöä. Ennemminkin näen luolaihmisten aamulla raapivan munaskuitaan, koppaavan keihäät ja pussukat kouraansa ja lompsivan suoraan keräilemään ja metsästämään päivän apetta. Siinä päivän mittaan sinne suuhun varmaan joku pähkinä ja juurikin eksyi, mutta suurin osa päivän energiansaannista keskittyi iltaan kun koko heimo oli koolla luolassaan. Siinä sitten aterian päälle viimeisillä pikkuluilla ja heinänkorsilla luolamies kaiveli hampaanvälinsä ja painoi päänsä kivityynylleen eikä syönyt vasta kuin seuraavana iltana - jos oli päivällä saalisonnea. Ei ollu luolamiehellä paino-ongelmia..

Kerettiläinen harhaoppi numero 2 on siis: aamusyöminen ei ole minulla geeneissä!

Okei - aika kaukaa haettu.. Ehkä.. En ole kuitenkaan ainoa enkä varsinkaan ensimmäinen, joka on miettinyt samaa. Jotkut minua viisaammat ovat jopa tehneet kokeita paaston vaikutuksesta aineenvaihduntaan ja vielä heitäkin fiksummat ovat kehittäneen kaupallisen konseptin ja tienaavat rutosti (?) rahaa sillä. (ja mä kun luulin olevani ainoa älykäs tällä pallolla, damned!)

Intermittent fasting, IF, Soturidieetti, jaksottainen paastoaminen, pätkäpaasto.. Rakkaalla lapsella on yhtä monta nimeä kuin on toteutustapaakin. Omaan pirtaani sopi parhaiten päivittäinen paastoaminen, johtuen lähinnä tuosta "aamusyömisgeenin" puuttumisesta. Tavoittelen päivässä sellaista 6 - 8 tunnin "syömisikkunaa" eli syön normaalisti lounaan, välipalan ja päivällisen ja lopun vuorokaudesta paastoan.

Ensimmäinen vuorokausi pätkäpaastolla alkoi osittain puolivahingossa. Ei ollut aamulla nälkä, joten skippasin aamiaisen ja söin ensimmäisen kerran vasta lounaalla klo 11. Päivän mittaan sitten päätös kypsyi ja illalla lopetin syömisen päivälliseen klo 19. Illalla oli näläntunnetta, mutta taisi olla enempi psykosomaattista. Siis sitä kun tietää ettei enää syötävää sinä päivänä saa, niin ajatukset pyörii koko ajan ruoassa, vaikka juuri olisi noussut ruokapöydästä. Joka tapauksessa se herätti siihen että pitää olla jotain muuta ajateltavaa ja tehtävää ettei paasto kaadu henkiseen puoleen. Kävelylenkki, muki teetä ja nukkumaan ja paastotunnit menivät kuin siivillä..

Toisen vuorokauden aamulla en herännyt nälkäisenä (todiste psykosomaattisesta tylsyyden aiheuttamasta nälästä). Tein salitreenini normaalisti ja vaikka olin luvannut itselleni mahdollisuuden protskulisään, en tarvinnut sitä vaan söin jälleen vasta lounaalla klo 11. Siinä vaiheessa olikin jo nälkä, en silti ahtanut yhtään sen enempää kuin tavallisestikaan: lautanen täyteen kasviksia ja päälle proteiini , tällä kertaa kaksi kalamurekepihviä.

Illalla mieli teki tepposensa kun en ollut varuillani. Mies oli palannut työmatkalta, joten hän ja lämmin ilta antoivat "juhlaan" aihetta. Grilli kuumaksi ja pari lasillista viiniä ja vaikka syömisikkuna (ja viini-ikkuna) meni kiinni 18.30, olin ehtinyt keräämään kaloreita hieman enempi kuin olisi ollut hyväksi.. Menköön nyt harjoittelun piikkiin, tärkeintä kuitenkin ettei tuo ikkuna jäänyt apposen auki koko illaksi!

Laihtumiseen ei ole muuta lääkettä kuin se että syö vähemmän kuin kuluttaa. Joskus sekään ei riitä ja paino jumittaa. Radikaalimmat konstit silloin saattavat olla avuksi. Tämä pätkäpaasto jatkuu niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Jos treeni alkaa pahasti kärsimään tai tulosta ei tule, keksitään taas jotain uutta.

Kolmas vuorokausi nyt menossa, fiilis hyvä, syömisikkuna avattu klo 12 ja kohta välipalan paikka. Nam!