Vaikka luonto alkaa valmistautua talvilepoon, ihmisen elossa on aika herätä tavanomaisiin askareihin. Arkirutiinit jo tässä vaiheessa vuodenaikaa pyörivät vanhaan malliin niin töiden kuin harjoitustenkin osalta. Elämässä on taas suunnitelmallisuutta ja rytmiä "villin ja vapaan" bikerkesän päättyessä. Moottoritie ei enää ole kuuma ja satunnaisia kauniin kuulaita sunnuntaipäiviä lukuunottamatta, bikeri mieluummin suuntaa lämpimällä kotilolla salille ja dojolle kuin paahtamaan mopedilla maailman ääriin.
Nyt on myös sadonkorjuun aika ja tuoreita aineksia keittiöön saatavilla runsaasti. Maalla asujan syksyiset poutapäivät täyttää leikkuupuimureiden tasainen, rauhoittava hyrinä. Syys- ja maalaismarkkinoilta voi ostaa lähiseudun viljelijöiden tuotteita harva se viikonloppu. Metsät on pullollaan maukasta, ravintorikasta syötävää ja jos ei itseltä sienten, marjojen tai riistan haku luonnistu, näitäkin herkkuja on saatavilla yllinkyllin toreilta ja marketeista. Omakin pakastimeni täyttyy vinhaa vauhtia keräämistäni suppilovahveroista ja paikalliselta metsästysseuralta ostetusta peuranlihasta kunhan hirvestyskausi taas alkaa.
Aktiivisuustaso siis nousee syksyisin, mutta on hyvä osata ottaa myös rennosti. Kun pimeässä syysillassa tuuli oikein tuivertaa ja sade piiskaa ikkunoita, on päivän askareiden jälkeen ihana käpertyä sohvalle, ottaa koirat kainaloon ja nauttia takkatulen ja kynttilöiden lämpimästä loisteesta.
Vaikka pimeä vuodenaika ei tällaiselle valoherkälle undulaatille ole se kaikkein miellyttävin, on sen saapumisessa silti puolensa. Nautitaan siis syksystä!
